Digitalisaatio muuttaa maailmaa jossain nopeasti, toisaalla hitaasti. Paperisten sanomalehtien kulutus muuttuu digitaaliseksi vuosien aikana, kun taas Uberit ja Pokemonit jylläävät kokonaisia toimialoja ja miljardeja euroja uusiin taskuihin kuukausien sykleissä. Digitalisaatio on nyt kaikkien huulilla ja monen agendalla. Jopa niin paljon, että asiaan hyvin perehtyneet ja asiasta melko tietämättömätkin ovat jo ärtyneitä sanasta, jota käytetään monen mielestä joko liikaa, ihan liian vähän tai aivan väärässä tarkoituksessa. Digitalisaatiota on haisteltu, maisteltu, haistateltu ja nyt siitä jo taistellaan.
Paperisten sanomalehtien kulutus muuttuu digitaaliseksi vuosien aikana, kun taas Uberit ja Pokemonit jylläävät kokonaisia toimialoja ja miljardeja euroja uusiin taskuihin kuukausien sykleissä
Digitalisaatio ei ole itsessään hype, vaikka näin on esitetty. Digitalisaation mahdollistavat keskeiset keksinnöt on keksitty, ja niin yhteiskunnat kuin kuluttajatkin ovat tehneet peruuttamattoman valinnan rakentaa langattomia verkkoja, keskitettyjä palveluita ja riittävän tehokkaita päätelaitteita. Lainsäädäntö ja instituutiot seuraavat perässä tai menettävät merkityksensä. Valtavirta käytännöllistää digitalisaatiota vääjäämättömästi, pienissä puroissa esiintyy hypeä ja sanan väärinkäyttöä.
Digitalisaatio on mahdollisuus, jonka toteutustavat laajenevat jatkuvasti teknologian mennessä eteenpäin. Hypeä ovat visiot, joita ei vielä tällä hetkellä voida kaupallisesti toteuttaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uusia innovaatioita ja liiketoimintaa ei digitalisaation avulla voitaisi tehdä jo tänä päivänä. Mistä sitten tunnistaa aidon digitalisaation? Tässä muutama tarkistuskysymys, kun joku esittää jonkin asian, ilmiön, palvelun tai tuotteen olevan digitalisaatiota.
Digitaalinen kaksonen antaa turvaa poikkeusolosuhteissa
Hän, digitalisaation tekijä. Osaajia etsimässä.
Onko robotti mukava työkaveri?