25 vuoden työurani Pinjalla tuo perspektiiviä asioihin. Pinja ei ole tänään sama yritys kuin 25 vuotta sitten. Tähän väliin on niin itseni, kuin yrityksen kannalta mahtunut monenlaista tehtävää, vaihetta ja yrityskulttuuria. Vuosien varrella Pinja on muuntunut yksittäisten vahvojen yrittäjien vetämistä asiantuntijayrityksistä 400 hengen pääomasijoittajan ohjauksessa toimivaksi moderniksi ja kasvuhakuiseksi teknologiakonserniksi.
Olen ylpeä saavutuksistamme ja hienosta historiastamme. Kasvu on vaatinut ja tulee jatkossakin vaatimaan jatkuvaa yrityskulttuurin ja erityisesti johtamisen muuntumista.
Olen toiminut urani aikana Pinjalla liiketoimintayhtiön toimitusjohtajana, liiketoiminta-alueen johtajana, teknisenä johtajana, operatiivisena johtajana, talousjohtajana, teknisenä arkkitehtinä, projarina, koodarina, palvelinylläpitäjänä ja monessa muussa roolissa. Olen päässyt näkemään yrityksen toimintaa hyvin monelta kantilta.
Pitkä pyörälenkki on paras tapa tuulettaa ja antaa lepoa työssä rasittuneelle pääkopalle – toisinaan myös aivan eri ympäristössä.
Työ on vienyt urani aikana merkittävän osan hereilläoloajasta. Monesti aikaa on otettu yöunista ja myös perheeltä sekä ystäviltä. Nämä vuodet ovat pikkuhiljaa saaneet tällaisen vanhan jääränkin ymmärtämään työhyvinvoinnin merkityksen.
Muutama vuosi sitten hurahdin totaalisesti kestävyysliikuntaan ja se onkin ollut minulle valtava vastapaino kuluttavalle työlle. Pitkä pyörälenkki on paras tapa tuulettaa ja antaa lepoa työssä rasittuneelle pääkopalle. Toki täytyy tunnustaa, että yleensä suurin osa lenkeistä tulee mietittyä työasioita. Erityisesti viime aikoina olen yhä useammin lenkillä miettinyt työhyvinvoinnin merkitystä ihmisen kokonaishyvinvointiin.
Työhyvinvoinnista on kirjoitettu loputtomasti artikkeleita ja siihen liittyviä näkökulmia on varmasti satoja. Itse tiivistän ydinasiat kolmeen pointtiin, jotka itse olen kokenut merkittävimmiksi:
On uskomaton voimavara, kun ihmiset tulevat toimeen keskenään, tsemppaavat ja auttavat toisiaan, pelaavat samaa peliä ja vieläpä samaan maaliin. Yhteishenki on käsittämätön voimavara, erityisesti tämä korostuu vaikeissa tilanteissa.
Vastakohta tälle on työyhteisö, jossa johto, kuppikunnat tai yksilöt ajavat omia etuja ja kampittavat toisia.
Mielestäni erityisesti vahva hierarkiakulttuuri rikkoo yhteishenkeä. Johtaja tai päällikkö ei ole muita tärkeämpi vaan samalla viivalla kaikkien muiden kanssa. Johdon yksi tärkeä tehtävä on arjen esimerkillä madaltaa hierarkian syntymistä. Voin ylpeänä todeta, että tänä päivänä tämä on Pinjalla varsin hyvällä mallilla, kuten Jaakon blogissa kerrotaan.
Yhteishenki on käsittämätön voimavara, erityisesti tämä korostuu vaikeissa tilanteissa.
On äärimmäisen tärkeää motivaation kannalta, että ihminen kokee onnistumisia työssään. Onnistumiset taas vaativat sen, että jokaiselle löytyy työstään selvät tavoitteet, joita kohti ponnistella. Tässä on erittäin tärkeää huomata, että asiaa ei pidä lähestyä “one size fits all” -menetelmällä vaan tunnistaa aidosti yksilön vahvuudet ja asettaa tavoitteet sen perusteella.
Korostan, että tämä ei missään tapauksessa tarkoita “mukavuusalueelle” jäämistä. Tavoite, joka on kertaalleen saavutettu ei ole enää motivoiva tavoite. Vahvuuksien tunnistaminen ja tukeminen on tässä se ydinasia, jossa hyvä ja kannustava työyhteisö voi olla merkittävä tekijä. Tässäkin kohtaa johdon asenteella ja esimerkillä on iso merkitys, tätä muistutan itselleni päivittäin.
Tulipalo päivässä pitää mielen virkeänä. Näinhän se on, en muista 25 vuoden uralta päivää, jolloin ei jossain olisi kytenyt. Jos tällainen päivä on sattunut olemaan, on myöhemmin selvinnyt, että joku on piilotellut asiaa negatiivisen palautteen pelossa.
Tulipalojen määrällä ja miten niitä käsitellään, on kuitenkin hyvin merkittävä rooli työhyvinvoinnissa. Kun alkavat pesäkkeet saadaan sammutettua selkeillä ja oikein vastuutetuilla prosesseilla, ilman syyllisten hakemista, voi ongelmanratkaisusta muodostua tietyntyyppiselle henkilölle hyvinkin motivoiva tavoite. Itse mm. tunnen monesti valtavaa mielihyvää, kun ongelma on saatu ratkaistua ja erityisen hyvältä se tuntuu, kun se on saavutettu hyvässä hengessä toisiamme tsempaten.
Jaakko kirjoitti muutama viikko sitten blogissaan maanantaibarometristä, uskon että jos edellä kirjoittamistani asioista huolehditaan edes välttävällä tavalla, näyttää maanantaimittari myös enemmän vihreää kuin punaista.
Mielenkiintoinen ja innostava harrastus sosiaalisine piireineen tukevat kaikki työhyvinvointia.
Vaikka työ ja työhyvinvointi näyttelee merkittävää osaa ihmisen kokonaishyvinvoinnissa, ei töissäkään voida kokonaan unohtaa mitä ihmisille kuuluu työn ulkopuolella. Terveys on kaiken perusta, perhe/ihmissuhteet toinen. Myös mielenkiintoinen ja innostava harrastus sosiaalisine piireineen tukevat kaikki työhyvinvointia.
Jos näistä jokin osa-alue ei ole kunnossa, näkyy se väistämättä myös työhyvinvoinnissa. Kaikkeen ei toki voi itse vaikuttaa, mutta siltä osin, kun asiat ovat omissa käsissäsi, asiaan kannattaa kiinnittää huomiota.
Esimerkiksi itse laiminlöin omasta terveydestä huolehtimisen työurani 20 ensimmäistä vuotta ja voin syvällä kokemuksen rintaäänellä todeta, että työteho entisen Jannen ja nykyisen välillä on huomattava. Rapakuntoisena, +50 kg, tupakoivana käytin kyllä merkittävän määrän tunteja töihin mutta panos/tuottosuhde ei ollut kovin häävi. Terveysongelmat tekivät minusta myös välillä aika ikävän ympärillä oleville ihmisille.
Terveysasioihin ei toki pidä suhtautua tiukkapipoisesti. Itse pidän kiinni siitä, että aina löytyy aikaa muutamalle hyvälle oluelle, hyvin ystävien kanssa. Olutkin maistuu paremmalta saavutetun tavoitteen jälkeen. Oli tavoite sitten pitkä pyörälenkki tai vaikka töissä yhdessä sammutettu tulipalo. Mutta vain muutama, “yksi hyvä, kaksi paha, kolme ihan liian vähän”, kuten meillä on tapana sanoa.
Työhyvinvointia rakentamassa
Laneil eka, laneil vika
Millainen on koodattu mysteerihuone?