Voiko IT-isä jäädä kotiin?

It isä

Vanhempainvapaan epätasainen jakautuminen vanhempien kesken tuntuu olevan maan tapa. Hallituksen suunnitelma tasapäistää tilannetta herätti heti suurta mekkalaa: samat tahot, jotka aiemmin vaativat tasa-arvoa, vaativat nyt perheille valtaa päättää vapaiden jakamisesta kuten tähänkin asti. Isät pitävät nykyisin noin 7 % kaikista myönnetyistä vanhempainvapaapäivistä. 25 % isistä ei pidä vanhempainvapaata lainkaan.

Syitä vanhempainvapaiden epätasaiseen jakamiseen on muutamia. Perinteiset asenteet sanelevat, että lastenhoito on naisten työtä, kun mies, alfauros, tuo leivän pöytään ja etenee urallaan kuin ohjus. Myös äidin luontainen kyky hoivata jälkeläisiä tuntuisi olevan parempi kuin keskivertoisän. Niinkin arkinen asia kuin vauvan imetys voi sulkea isän vanhempainvapaiden tasapuolisen jaon ulkopuolelle. Vanhempien tuloerot voivat niin ikään pahimmillaan tehdä isän kotiin jäämisen taloudellisesti kestämättömäksi.

Yhden IT-isän tarina

Minun tapauksessani pääsimme keskustelemaan vapaiden jaosta puhtaalta pöydältä. Vaimoni oli jäänyt äitiyslomalle palkkatyöstä, johon hänellä oli mahdollisuus palata. Hän myös työskentelee alalla jossa töitä ei aina ole tarjolla, joten jalan pitäminen oikeiden ovien välissä oli tärkeää uran jatkon kannalta. Päädyimme ratkaisuun, jossa hän oli tyttäremme kanssa kotona puolen vuoden ajan ja minä jatkoin siitä lopun vanhempainvapaan ja isäkuukauden verran.

Kokonaisuudessaan hoitovastuuta kertyi melkein viiden kuukauden verran. Perheen kokonaisansioista jouduimme tinkimään jonkun verran, mutta koska aika ei ollut tuon pidempi, ei tuo ehtinyt taloutta liikaa horjuttaa. Päättelimme myös, ettei tämän kokemuksen arvoa kannata mitata rahassa. Koska olimme hoitaneet lasta jo ennen hoitojaksoni alkua tasapuolisesti, mitään suurta kulttuurishokkia ei lapsen kanssa kotona touhuaminen aiheuttanut.

Aamulla herättiin samoihin aikoihin kuin olisi töihinkin lähtiessä herätty. Päivä rakentui vahvasti rutiinien ympärille, esimerkiksi ruoka-aikojen ja päiväunien kanssa, joista poikkeamalla sai aikaan vain ongelmia. Omien harrastusten yhdistäminen vauvan hoitoon vaati hieman luovuutta, mutta ei osoittautunut mahdottomaksi. En pitänyt lukua päiväunista, jotka lapseni nukkui juoksurattaissa koti-isän kiitäessä pitkin kävelyteitä juoksulenkeillä.

Muita askareita ehti hoitelemaan myös lapsen nukkuessa. Tehokasta ja yhtäjaksoista aika ei ollut mutta aina jotain pientä välillä ennätti. Yöherätykset olivat myös tasa-arvoisia. Jo ennen oman vuoroni alkua toimimme siten, että se jonka ei tarvitse aamulla lähteä mihinkään, ei tarvitse myöskään niin paljoa nukkua. Tätä tasa-arvon ilmentymää muistaakseni manailin muutamana hankalampana yönä…

Mitä jäi käteen?

Kokemuksena tämä vajaan puolen vuoden ”kesäloma” oli ainutlaatuinen. Tyttäreni oppi tänä aikana ryömimään, konttaamaan, nousemaan omille jaloilleen, jutustelemaan jo lähes tunnistettavia sanoja ja kävelemään tuen kanssa (sekä kiipeilemään vaarallisen korkealle, availemaan kaappien ovia ja laatikoita, sulattamaan arkkupakastimia ei-suunnitelmallisesti ja kaikkea muuta vastaavaa) ja oli sanoinkuvaamattoman hienoa olla todistamassa tätä paikan päällä.

Suosittelen lämpimästi kaikkia tuoreita perheenisiä keskustelemaan lastenne äitien kanssa vanhempainvapaan jakamisesta. Itse koen olevani etuoikeutettu saatuani tämän mahdollisuuden, enkä jälkeenpäin todellakaan kadu siihen tarttumistani!

Kirjoittaja jäi keväällä 2013 IT-projektipäällikön tehtävistä viideksi kuukaudeksi esikoisensa kanssa kotiin.

Lue lisää

Tutustu pinjalaisten uratarinoihin
Katso avoimet työpaikkamme

 

Jaakko Kaski

Jaakko Kaski

Kirjoittaja toimii Pinjan digitaalisen liiketoiminnan henkilöstöjohtajana, muutaman liiketoiminta-alueen HR business partnerina sekä esimiestiiminsä esimiehenä.

Lue lisää tältä kirjoittajalta